Maan tavalla

Ollaan Pekan kanssa matkustettu pitkästi toista tuhatta kilometriä junilla. Junaemäntien ja konduktöörien kohteliaat tavat tekevät silti vieläkin vaikutuksen. Junaan noustessa nuori junaemäntä toivottaa tervetulleeksi. Asemien välillä hän tulee vaunuun virvokekärryä työntäen, pysähtyy ovella ja kumartaa. Poistuessa hän kääntyy takaisin vaunuun päin ja kumartaa jälleen. Samoin tekevät myös konduktöörit. Junasta poistuessa emäntä on ovella kiittämässä matkustajia:
- Arigato gozaimashita!

Suurten tavaratalojen hisseissä on usein hissinkuljettajana nuori nainen, jonka univormuna jakkupuku, pieni lierillinen olkihattu ja pitsihansikkaat. Kohteliaasti hän jälleen tervehtii arvoisia matkustajia, ja ilmeisesti kertoo, mitä kussakin kiertoajelun kerroksessa on kaupan.

Tokion Shibuyssa näki kadulla mainoslehtisten jakajia. Trendikkäällä pojalla saattoi olla pystyyn vahatut vaalennetut hiukset ja tiukka rotsi, mutta silti hän tervehti muodollisen kohteliaasti ohikulkijoita.

Kaupoissa, hotelleissa, ravintoloissa jne. tervehdykset ja kiitokset alkavat kuulua pian kun astuu sisään.

Kohteliaisuus on tarttuvaa. Tuppisuuna nyökkäily tuntuu vaan niin tökeröltä vastaukselta jatkuvaan kiittelyyn, joten japaninkieliset perustervehdykset ja kiitokset tuli opeteltua parin ensimmäisen päivän aikana, ja ne alkavat virrata jo melko sujuvasti meiltäkin.

Kagoshimassa hotellissa unohdin avaimen huoneeseen lukon taakse, joten jouduin pyytämään apua respasta. Anteeksi pyydellen selitin pulmani, ja portieeri lennähti tiskin takaa avainnipun kanssa:
- Hai. No, no problem, sir!

Kun käännyimme hissiltä kerroksen käytävään, portieeri ähkäisi järkyttyneesti. Keskellä käytävää lojui musta miesten sukka!

Portieerin huokailu sai nolostumisen tarttumaan minuunkin. Sukka oli minun huoneeni edessä, ja olin varmaankin pudottanut sen kun palasin pyykkäämästä. Miehen järkytys oli siis minun vikani. Pyysin vuolaasti anteeksi:
- Gomen nasai, it was my fault. Gomen nasai.
Portieerin järkytys näytti hieman helpottavan, kun nostin sukan lattialta.

Kohteliaisuushan kuuluu täällä palveluammateissa viran vaatimuksiin. Sitä näkee myös muutenkin. Lähes 130 miljoonan ihmisen maassa kohteliaisuus ja tapojen noudattaminen saavat asiat sujumaan joustavammin.

Pintapuolisen kohteliaisuuden lisäksi löytyy ihan yllättävää oikeaa ystävällisyyttäkin. Illalla kävimme iltapalalla ja parilla oluella. Kioton tapaan myös suuri osa Kagoshiman baareista oli kerrostaloissa. Ulkona oli rivi mainoskylttejä, joista sai selville, mihin kerrokseen piti hissillä nousta. Baarit ovat yleensä pienen yksiön kokoisia.

Menimme Cornerpocket-jazzbaariin kolmanteen kerrokseen hotellin naapurikorttelissa. Sisällä oli tiski, jonka vieressä oli ehkä 10 korkeaa jakkaraa. Seinät oli peitetty vaaleilla puupaneeleilla ja baarimikko soitti oivallista jazzia, selvästi omia suosikkejaan.

Baarimikko kysyi mistä tulimme.
- Finlando?, hämmästeli toinen asiakas ja kyseli lisää.
Hetken päästä baarimikko pisti televisioon pyörimään dvd:ltä hauskan japanilaisen elokuvan Ravintola Lokki, joka kertoo japanilaisesta naisesta, joka perustaa ravintolan Helsinkiin. Siinä sitten katsottiin Kagoshimassa kesäistä Helsinkiä kivan jazzin kera ja juttelimme paikallisten kanssa. Hauska ilta. Lähtiessäni nukkumaan toivotin vielä hyvätyöt muille. Hyvää yötä japaniksi jaksaa hymyilyttää:
- Ojassaminäsain!

Tervetuloa junaan.jpg

Kannattaa lukea muuten myos Pekan blogista Japanin kuulumisia. Oman onsen-kokemusteni aikaan Pekka blogpgaili yleisemmin matkan siihenastisista vaiheista ja Usamin pikkukaupungista. Kiotosta, Himejista ja Hiroshimasta loytyy Pekalta juttua taalta. Kannattaa myos katsoa Pekan hyvin kommentoimat valokuvat verkosta.