Vapauden loppu

Huomenaamulla palaan taas töihin. Täytyy tehdä jonkinlainen edes jonkinlainen loppuyhteenveto seitsemän kuukauden vapaudesta, vaikka blogin pito onkin jäänyt. Putkirempan ja matkailun jälkeen ei vaan ole ollut mitään suurempaa projektia, jota olisin pitänyt tarpeellisena tallentaa.

Enkä ole oikein tuntenut tarvetta edes aloittaa mitään projekteja. Tai siis, alunpitäen siis aioin opetella soittamaan huuliharppua ja kerrata ruotsia. Mutta kun tekemistä tuntuu riittävän muutenkin. Nyt vähän ihmettelen, että miten saan päivään mahtumaan kahdeksan tuntia työtä.

Kesäpäivät ovat kuluneet mukavasti, kun herää myöhään, kävelee kotoa keskustaan, käy kuntoilemassa, toimittaa jotain pieniä asioita, kokkaa sekä lukee hyviä kirjoja. Sain juuri tunti sitten loppuun (ennakkoluuloistani huolimatta) hienon Täällä Pohjantähden alla -sarjan.

En ole täysin unohtanut ruotsin petraamista, seuraavaksi lukuvuorossa ovat Stieg Larssonin dekkarit alkukielellä.

Vuorotteluvapaa on ollut paljon parempaa aikaa kuin osasin edes kuvitella. Olo on paljon rennompi, paino putosi Aasian terveellisellä ruokavaliolla, kunto parani, verenpainekin laski, ja tapasin uusia mukavia ihmisiä. Tällä viikolla esittelin pari päivää Helsinkiä tokiolaiselle pariskunnalle, johon tututustuin Japanissa. Kävimme mm. syömässä Kosmoksessa ja Saslikissa, vaeltamassa Nuuksiossa, saunomassa Harjutorin saunassa, sekä kävelyllä ja kahvilla Kaivopuiston rannassa. Pariskunta kävi vielä omin nokkineen päiväreissulla Tallinnassa. Oli lämmintä, aurinko paistoi.

Japanilaiset osaavat olla kohteliaita, enkä oikeastaan usko, että he esimerkiksi pitivät ruisleivästä ihan niin paljoa kuin esittivät. Silti uskon, että pariskunta oli tosissaan kiitosmailissaan:

..."we are so envious of you for being able to live in such country rich in nature, cuisine, water, and sane pace of life. Makes us wonder what happiness and quality of life are about."

Ihan täsmälleen samoja asioita olen minäkin vuorotteluvapaalla pohtinut.