Posts
Huomenaamulla palaan taas töihin. Täytyy tehdä jonkinlainen edes jonkinlainen loppuyhteenveto seitsemän kuukauden vapaudesta, vaikka blogin pito onkin jäänyt. Putkirempan ja matkailun jälkeen ei vaan ole ollut mitään suurempaa projektia, jota olisin pitänyt tarpeellisena tallentaa.
Enkä ole oikein tuntenut tarvetta edes aloittaa mitään projekteja. Tai siis, alunpitäen siis aioin opetella soittamaan huuliharppua ja kerrata ruotsia. Mutta kun tekemistä tuntuu riittävän muutenkin. Nyt vähän ihmettelen, että miten saan päivään mahtumaan kahdeksan tuntia työtä.
Kesäpäivät ovat kuluneet mukavasti, kun herää myöhään, kävelee kotoa keskustaan, käy kuntoilemassa, toimittaa jotain pieniä asioita, kokkaa sekä lukee hyviä kirjoja. Sain juuri tunti sitten loppuun (ennakkoluuloistani huolimatta) hienon Täällä Pohjantähden alla -sarjan.
En ole täysin unohtanut ruotsin petraamista, seuraavaksi lukuvuorossa ovat Stieg Larssonin dekkarit alkukielellä.
Vuorotteluvapaa on ollut paljon parempaa aikaa kuin osasin edes kuvitella. Olo on paljon rennompi, paino putosi Aasian terveellisellä ruokavaliolla, kunto parani, verenpainekin laski, ja tapasin uusia mukavia ihmisiä. Tällä viikolla esittelin pari päivää Helsinkiä tokiolaiselle pariskunnalle, johon tututustuin Japanissa. Kävimme mm. syömässä Kosmoksessa ja Saslikissa, vaeltamassa Nuuksiossa, saunomassa Harjutorin saunassa, sekä kävelyllä ja kahvilla Kaivopuiston rannassa. Pariskunta kävi vielä omin nokkineen päiväreissulla Tallinnassa. Oli lämmintä, aurinko paistoi.
Japanilaiset osaavat olla kohteliaita, enkä oikeastaan usko, että he esimerkiksi pitivät ruisleivästä ihan niin paljoa kuin esittivät. Silti uskon, että pariskunta oli tosissaan kiitosmailissaan:
..."we are so envious of you for being able to live in such country rich in nature, cuisine, water, and sane pace of life. Makes us wonder what happiness and quality of life are about."
Ihan täsmälleen samoja asioita olen minäkin vuorotteluvapaalla pohtinut.
Japanissa vappu ei tunnu paikallisia paljon hetkauttavan.
Ehka japanilaiset eivat vieta vappua, koska se osuu keskelle ns. Golden Weekia. Golden Week on huhti-toukokuun vaihteeseen osuva sarja juhlapaivia, jotka ovat myos vapaita, ainakin jos ei tyoskentele kaupassa, ravintolassa tai hotellissa. Juhlapaivia ovat mm. ex-keisarin syntymapaiva, joka oli nyt tiistaina 29. huhtikuuta. Ikava kylla pari pyhaa osuu tana vuonna tahan viikonloppuun, joten japanilaiset eivat saa ihan taytta hyotya arkipyhistaan.
Loppujen lopuksi vetimme Pekan kanssa vappua varsin seesteisissa merkeissa. Vaelsimme illalla Park Hyatt Tokioon, jossa kuuntelimme yokerhokvartetin esittamaa smoothjazzia 52. kerroksen baarissa, nauttiessamme kalliita drinkkeja mahdollisimman hitaasti. Maisemat olivat varsin vaikuttavat.
Ehka tuolla jossain joku piti kunnon vappujuhlia.
Ollaan Pekan kanssa matkustettu pitkästi toista tuhatta kilometriä junilla. Junaemäntien ja konduktöörien kohteliaat tavat tekevät silti vieläkin vaikutuksen. Junaan noustessa nuori junaemäntä toivottaa tervetulleeksi. Asemien välillä hän tulee vaunuun virvokekärryä työntäen, pysähtyy ovella ja kumartaa. Poistuessa hän kääntyy takaisin vaunuun päin ja kumartaa jälleen. Samoin tekevät myös konduktöörit. Junasta poistuessa emäntä on ovella kiittämässä matkustajia:
- Arigato gozaimashita!
Suurten tavaratalojen hisseissä on usein hissinkuljettajana nuori nainen, jonka univormuna jakkupuku, pieni lierillinen olkihattu ja pitsihansikkaat. Kohteliaasti hän jälleen tervehtii arvoisia matkustajia, ja ilmeisesti kertoo, mitä kussakin kiertoajelun kerroksessa on kaupan.
Tokion Shibuyssa näki kadulla mainoslehtisten jakajia. Trendikkäällä pojalla saattoi olla pystyyn vahatut vaalennetut hiukset ja tiukka rotsi, mutta silti hän tervehti muodollisen kohteliaasti ohikulkijoita.
Kaupoissa, hotelleissa, ravintoloissa jne. tervehdykset ja kiitokset alkavat kuulua pian kun astuu sisään.
Kohteliaisuus on tarttuvaa. Tuppisuuna nyökkäily tuntuu vaan niin tökeröltä vastaukselta jatkuvaan kiittelyyn, joten japaninkieliset perustervehdykset ja kiitokset tuli opeteltua parin ensimmäisen päivän aikana, ja ne alkavat virrata jo melko sujuvasti meiltäkin.
Kagoshimassa hotellissa unohdin avaimen huoneeseen lukon taakse, joten jouduin pyytämään apua respasta. Anteeksi pyydellen selitin pulmani, ja portieeri lennähti tiskin takaa avainnipun kanssa:
- Hai. No, no problem, sir!
Kun käännyimme hissiltä kerroksen käytävään, portieeri ähkäisi järkyttyneesti. Keskellä käytävää lojui musta miesten sukka!
Portieerin huokailu sai nolostumisen tarttumaan minuunkin. Sukka oli minun huoneeni edessä, ja olin varmaankin pudottanut sen kun palasin pyykkäämästä. Miehen järkytys oli siis minun vikani. Pyysin vuolaasti anteeksi:
- Gomen nasai, it was my fault. Gomen nasai.
Portieerin järkytys näytti hieman helpottavan, kun nostin sukan lattialta.
Kohteliaisuushan kuuluu täällä palveluammateissa viran vaatimuksiin. Sitä näkee myös muutenkin. Lähes 130 miljoonan ihmisen maassa kohteliaisuus ja tapojen noudattaminen saavat asiat sujumaan joustavammin.
Pintapuolisen kohteliaisuuden lisäksi löytyy ihan yllättävää oikeaa ystävällisyyttäkin. Illalla kävimme iltapalalla ja parilla oluella. Kioton tapaan myös suuri osa Kagoshiman baareista oli kerrostaloissa. Ulkona oli rivi mainoskylttejä, joista sai selville, mihin kerrokseen piti hissillä nousta. Baarit ovat yleensä pienen yksiön kokoisia.
Menimme Cornerpocket-jazzbaariin kolmanteen kerrokseen hotellin naapurikorttelissa. Sisällä oli tiski, jonka vieressä oli ehkä 10 korkeaa jakkaraa. Seinät oli peitetty vaaleilla puupaneeleilla ja baarimikko soitti oivallista jazzia, selvästi omia suosikkejaan.
Baarimikko kysyi mistä tulimme.
- Finlando?, hämmästeli toinen asiakas ja kyseli lisää.
Hetken päästä baarimikko pisti televisioon pyörimään dvd:ltä hauskan japanilaisen elokuvan Ravintola Lokki, joka kertoo japanilaisesta naisesta, joka perustaa ravintolan Helsinkiin. Siinä sitten katsottiin Kagoshimassa kesäistä Helsinkiä kivan jazzin kera ja juttelimme paikallisten kanssa. Hauska ilta. Lähtiessäni nukkumaan toivotin vielä hyvätyöt muille. Hyvää yötä japaniksi jaksaa hymyilyttää:
- Ojassaminäsain!
Kannattaa lukea muuten myos Pekan blogista Japanin kuulumisia. Oman onsen-kokemusteni aikaan Pekka blogpgaili yleisemmin matkan siihenastisista vaiheista ja Usamin pikkukaupungista. Kiotosta, Himejista ja Hiroshimasta loytyy Pekalta juttua taalta. Kannattaa myos katsoa Pekan hyvin kommentoimat valokuvat verkosta.
Kiotossa on kaikkiaan 17 Unescon maailmanperintolistalle paassytta kohdetta, suurin osa on temppeleita ja pyhakkoja. Niinpa kun tulimme viime keskiviikkona iltapaivalla, heitimme Pekan kanssa kamat Gojo Guesthouseen ja aloitimme kierroksen saman tien. Ensimmaisena paivana kavimme katsomassa Kiyomizu-deran temppelialueen seka Kodaijin temppelin. Seuraavana paivana satoi, joten kavimme Kioton kansallismuseossa. Perjantaina kavimme viela Kultaisessa (Kinkakuji) seka Hopeisessa (Ginkakuji) temppelissa. Harmi vaan, etta Hopeinen temppeli oli korjauksessa, joten se naytti pressujen ansiosta lahinna funkkislahioarkkitehtuurilta.
Temppelit ovat puusta, joten ne ovat palaneet useamman kerran. Vanhimmat osat taitavat kuitenkin olla 1600-luvulta. Kultaisen temppelin poltti joku pakkomielteinen munkki vuonna 1950, mutta se rakennettiin entista komeammaksi alkuperaisten piirustusten mukaan.
Taitaa menna sekin pian remonttiin, 50-luvulla tehdyissa taloissa alkaa olla korkea aika tehda putkiremppa...
Laitoin juuri matkakuvia Flickriin, mutten ehtinyt kirjoittaa selitysteksteja. Kuvat saavat toistaiseksi puhua puolestaan.
Asia mita temppeleista otetuissa postikorttikuvissa ei nay, ovat turistilaumat. Kyllahan se vahan auttaa, etta olemme reilusti pitempia kuin bussilasteittain kohteita kiertavat koululaiset, mutta tungos vahan haittaa kauneimmankin japanilaisen temppelipuutarhan tunnelmaa. No, oltiinhan siella mekin sita tunnelmaa pilaamassa...
Sitten alkoi jo temppelivasymys vaivata. Lauantaina teimme matkan Himejiin katsomaan kuuluisaa linnaa. Pekka onkin jo ehtinyt laittaa reissusta kuvia verkkoon. Mielenkiintoinen linna, seitseman kerrosta ja perustuksista ylimpaan torninnokkaan taysin tappeluun tarkoitettu. Linnan alueella oli harjautusportteja ja umpikujia hyokkaaville joukoille. Yhdellekaan portille ei paassyt suoraa tieta, vaan tie teki aina mutkan ennen porttia, jotta rynnakoiminen olisi vaikeampaa. Sisalla linnassa reitti huipulle linnanherran huoneeseen mutkitteli mahdollisimman paljon, ja hyokkaajien piti kiiveta jyrkkia portaita, joissa puolustajien oli heita helppo listia.
Kumma juttu vaan, etta japanilaiset olivat miettineet tuon kaiken tarkkaan, mutta itse linna oli rakennettu puusta. Jos hyokkaaja olisi paassyt tornin juurelle, olisi ainakin minun mielestani ollut paljon katevampaa sytyttaa koko homma palamaan kuin taistella kerros kerrokselta ylos kohti linnanherraa.
Himejin linnalla kavi hyva tuuri. Se valmistui 1609, jolloin Japanissa alkoi pitka rauhan kausi. Linna ei siis koskaan joutunut tositoimiin, eika se palanut edes vahingossa tai salamaniskusta, kuten monet muut linnat ja temppelit.
Mutta kivaa on ollut noin muuten, vaikka paria viime paivaa lukuunottamatta on ollut aika sateista. Hostelit ja hotellit lainaavat sateenvarjoja. Japanissa kaupat, ravintolat jne. pitavat tarkkaa huolta siita, ettei sateenvarjoista tipu vetta lattioille. Kenkia ei kuitenkaan tarvitse ottaa pois.
Sateenvarjoja varten on kauppojen edessa telineita, tai niita varten on pitkia pusseja, joihin marat varjot tungetaan kauppakaynnin ajaksi. Koko infrastruktuuri on tehty nimenomaan pitkia sateenvarjoja varten, joten Suomessa suositumman kassiin menevan teleskooppivartisen varjon kanssa joutuu vahan syrjittyyn asemaan. Jotenkin se lyhytvartinen sateenvarjokin pitaisi siihen telineeseen asettaa, tai kauppias katsoo pahasti.
Huomenna maanantaina matkustamme etelaan, toivon mukaan lampimammalle ja aurinkoisemmalle Kyushun saarelle.
Kiotossa, 1600-luvun alussa rakennetulla Kodai-ji -pyhakkoalueella, jonka puistot suunnitteli tuolloin vaikuttanut kuuluisa puutarha-arkkitehti Kobori Ensyu, Pekka oivalsi, millaiset portaat han rakentaa ehka tulevalle mokilleen.
Kiotossa siis kaikki hyvin, nahtavyyksia katsellaan, vaikka sataa tihuttaa.
Kuuma vesi alkoi todella polttaa vasta kun laitoin ammeeseen toisenkin jalkani. Ei tehnyt lainkaan mieli istua tulikuumaan veteen. Suvun jatkaminen ei nyt varsinaisesti ole ajankohtainen asia, mutta en silti halunnut luopua siitä mahdollisuudesta lopullisesti yhden japanilaisen kylvyn takia.
Onsen on japanilainen kylpylä, jonne vesi johdetaan maanalaisesta kuumasta lähteestä. Japanihan on tuliperäistä aluetta, myös Fuji on tulivuori.
Usamin kaupungissa sijaitsevan Onsen Minshuku Otsukan vesi tulee maan alta lähteestä 500 metrin päästä, ja on 55-asteista. Eli lämpötila, jossa liha jo varmaan kypsyy.
Ammeen vesi tuntui kuumalta vielä, kun siihen oli laskettu kylmää hanavettä viitisen minuuttia. Pystyin silti juuri ja juuri istumaan pohjalle. Vähitellen olo rentoutui ja aloin hikoilla.
Ehkä 10 minuutin lillumisen jälkeen oli pakko nousta. Huimasi, ja suihkuttelin polviini nojaten. Ennen kylpyä olin ihmetellyt, miksi japanilaiset istuvat suihkussa. Nyt ymmärsin paremmin, minun teki mieli maata.
Pienen viilentymisen jälkeen menin ammeeseen vielä kerran. Sitten nousin, vedin päälle hotellin yukatan, eli ohuen kylpytakin, ja lähdin kiipeämään portaita huoneeseeni. Tajusin nyt, miksi hotellin johtaja oli kysynyt erityisen huolestuneen oloisena, sopiko 4. kerros merinäköalalla meille. Pari tuntia aiemmin olin kevyesti loikkinut portaat ylös rinkka selässä, nyt tuntui, että kummallakin hotellin lainatohvelilla oli myös oma rinkka.
Huoneessa lysähdin tatamille makaamaan, ja olisin taas tarvinnut kylmän suihkun. Jos saunaa vertaa olueen, niin onsen on 90% pirtua. Pieni annos riittää viemään jalat alta.
Ihoni höyrysi vielä yli puoli tuntia kylvyn jälkeen. Tai ehkä se oli savua.
Tokiosta olisi jo parin päivän jälkeen niin paljon selitettävää, että paras vain luovuttaa ja tyytyä lyhyeen listaan.
- übertrendikkäitä nuoria... Nähty.
- Harajukun cosplay- eli amine-hahmoiksi pukeutuneita tyttöjä.... Vain pari.
- salarymaneja.... Nähty, mutta niitäkin aika vähän.
- miljoonia muita ihmisiä..... Nähty.
- SE maailman vilkkain katujen risteys Shibuyassa... Nähty.
- meluisia Pachinko-halleja... Nähty.
- tulevaisuuden mopo, jossa pitäisi oikeastaan olla pyörien tilalla rakettimoottori tai antigravitaatiolaite.... Nähty.
- uusia japanilaisia elektroniikkavimpaimia.... Nähty. Sony Buildingissä oli hienoja teräväpiirtotelkkoja, uusia pieniä Vaio-kannettavia ja tanssiva mp3-kaiutin. Vielä ei olla ehditty varsinaiseen elektroniikkamekkaan eli Akihabaraan.
- matkustettu metrolla.... Tehty. Mutta vain kerran. Enemmän ollaan menty junalla Yamanote-linjalla, joka menee kaikkien mielenkiintoisimpien kaupunginosien läpi. Lisäksi se on ilmainen... jos on ostanut maan ulkopuolelta Japan Rail Passin. Rail Pass on japanilainen versio interrail-kortista. Maan ulkopuolelta etukäteen hankittava kortti on tarkoitettu junamatkailuun ympäri maata, mutta myös Yamanote on Japanin rautatieyhtiön omistama. Täällä muuten ihmiset odottavat laiturilla vaunun ovien sivuilla, että sisältä tulevat pääsevät ensin ulos. Suurkaupungissa osataan käyttäytyä, ja homma toimii.
- laulettu karaokea.... No eiiii. Myös sumo, origami, ikebana, harakiri, kamikaze jne. ovat kokeilematta.
- käyty Park Hyatt Tokion baarissa, jossa on kuvattu Lost in Translation (tästä lähtien lyhyesti LIT, jos nyt vielä usein siitä intoilen).... Ei vielä.
- käyty kuuluisan Ghibli-animaatioyhtiön museossa.... Ei vielä, mutta liput on jo ostettu.
- syöty sushia.... Joo kyllä, ja muutakin hyvää paikallista ruokaa. Sen sijaan japanilaisen Freshness burger -ketjun hampurilaisissa ei ole juuri kehumista.
Nyt ollaankin jo Usamissa, Izu-Hanton niemimaalla onsen-kylpemässä. Siitä myöhemmin.
Poikettiin nettikahvilaan jarjestamaan asioita. Saavuin siis eilen aamulla Tokioon, varattu majapaikkakin Shibuyan kaupunginosasta loytyi ilman ongelmia. Kavi nimittain ihan hirvea tuuri, Helsingissa lentokoneessa viereen istui tokiolainen lakinainen, joka sattui asumaan samalla suunnalla, ja hyvin ystavallisesti opasti ovelle asti.
Paiva kului pitkilla paivaunilla. Lento lahti Helsingista iltapaivalla klo 17.30, ja saapui ysin aikoihin aamulla Tokioon. Parin tunnin koneessa torkuttujen unien jalkeen vuorokausirytmista ei ollut mitaan jaljella.
Pekka saapui alkuillasta. Kaytiin ihmettelemassa Shibuyaa. Sain alemmuuskompleksin, paikalliset ovat tyylista riippumatta pukeutuneet tooodella trendikkaasti. Eika viela olla edes kayty Harajukun kaupunginosassa, joka on kuuluisa nayttaytymispaikka. Saatan viela joutua muotibloggaamaan, kunhan kehtaisin ottaa kuvia.
Lost in translation -leffa on tullut monta kertaa mieleen. Vaki osaa heikosti englantia, mutta hyvin kuitenkin parjaa elekielella. Sen sijaan kadut, neonvalot yms. ovat kuin suoraan elokuvasta. Sen lakinaisen mukaan elokuva kuvaa hyvin Shinjukun kaupunginosaa, joka sekin viela itse nakematta.
En sitten ihan viikonloppuna kuvia uudesta keittiöstä päivittänyt, mutta tässä niitä nyt sitten tulee! Ei nyt onnistunut ihan mitään Glorian koti / Avotakka -tasoisia sisustuskuvia ottamaan, enemmän nuo muistuttavat poliisin rikospaikkakuvia.... Mutta keittiö on oikeasti kiva ja niin toimiva, että jopa minä onnistun pitämään sen siistinä.
Tässä siis keittiö ennen. No, onhan se ihan pirteä, vaikka sekava. Mutta kunnon ruokapöydälle ei ole tilaa. Lisäksi työtasot olivat mulle 20 senttiä liian matalat, ja nykyisissä keittiöissä ne ovatkin vähän korkeammalla. Eikä noihin kaappeihin mahdu astianpesukonetta.
Ja nyt.
Asioita joihin olen erityisen tyytyväinen:
neljän hengen ruokapöytä mahtuu hyvin, sen ympärillä mahtuu liikkumaan hyvin. Seuraavasta palkasta pitää ostaa vielä pari tuolia lisää.
Hesarin lukeminen aamiaisella pöydän ääressä on monille itsestäänselvyys, mutta mulle ihan uusi nautinto.
Lisäksi pöydälle sopii isältä peritty matkaradio, jolle ei aiemmin ollut tilaa. 60-luvulla hankittu laite toimii yhä mainiosti, vaikka takuuaika on tainnut kulua jo umpeen.
Oikealla seinällä on työtaso ja komeroita, lähellä ikkunaa olevat komerot ovat saman syvyiset kuin työtason päällä olevat yläkaapit. Käytännöllistä säilytystilaa on siis vähintään riittävästi. Kuvan vasemmassa reunassa pilkistää jääkaappi sekä siivouskomero. Seinien väriä mietin vielä, ehkä maalaan vielä vähän tummemmaksi jollain harmaanruskealla, mutta katselen nyt rauhassa.
Keittiön komeroiden kohdalla oli aiemmin tiskipöytää, joten vähän tilavampi ruokapöytä ei aiemmin ikkunan lähelle mahtunut.
Vanhasta kylppäristä ei kuvia olekaan, mutta siinä ei juuri arkkitehtoonisia arvoja ollut. Ammeen tilalla on nyt paikka pesukoneelle ja suihku, josta ei enää tarvitse kiivetä sen edellä mainitun pesukoneen yli. Säilytystilaakin on nyt enemmän.
Pekka on tällä hetkellä Etelä-Koreassa, ja tapaamme perjantaina Tokiossa. Suuren osan majoituksista olemme varanneet etukäteen, sillä tavalla pääsee ehkä vähän halvemmalla. Kioto on selvästi suosittu paikka, niin monta ei-oo -vastausta olen Kioton hostelleista saanut.
Vappuviikko on joku Golden week (ei edelleenkään aavistusta mitä se tarkoittaa), jolloin Tokion hotellit ovat yleensä täynnä. Sieltäkin on majapaikat löydetty. Välillä on tarkoitus käydä myös etelässä Kyushun saarella, ehkä vähän vaeltamassa tuliperäisessä maastossa.
En sitten ihan viikonloppuna kuvia uudesta keittiöstä päivittänyt, mutta tässä niitä nyt sitten tulee! Ei nyt onnistunut ihan mitään Glorian koti / Avotakka -tasoisia sisustuskuvia ottamaan, enemmän nuo muistuttavat poliisin rikospaikkakuvia.... Mutta keittiö on oikeasti kiva ja niin toimiva, että jopa minä onnistun pitämään sen siistinä.
Tässä siis keittiö ennen. No, onhan se ihan pirteä, vaikka sekava. Mutta kunnon ruokapöydälle ei ole tilaa. Lisäksi työtasot olivat mulle 20 senttiä liian matalat, ja nykyisissä keittiöissä ne ovatkin vähän korkeammalla. Eikä noihin kaappeihin mahdu astianpesukonetta.
Ja nyt.
Asioita joihin olen erityisen tyytyväinen:
neljän hengen ruokapöytä mahtuu hyvin, sen ympärillä mahtuu liikkumaan hyvin. Seuraavasta palkasta pitää ostaa vielä pari tuolia lisää.
Hesarin lukeminen aamiaisella pöydän ääressä on monille itsestäänselvyys, mutta mulle ihan uusi nautinto.
Lisäksi pöydälle sopii isältä peritty matkaradio, jolle ei aiemmin ollut tilaa. Oikealla seinällä on työtaso ja komeroita, lähellä ikkunaa olevat komerot ovat saman syvyiset kuin työtason päällä olevat yläkaapit. Käytännöllistä säilytystilaa on siis vähintään riittävästi.
Kuvan vasemmassa reunassa pilkistävät jääkaappi sekä siivouskomero. Seinien väriä mietin vielä, ehkä maalaan vielä vähän tummemmaksi jollain harmaanruskealla, mutta katselen nyt rauhassa.
Vanhasta kylppäristä ei kuvia olekaan, mutta siinä ei juuri arkkitehtoonisia arvoja ollut. Ammeen tilalla on nyt paikka pesukoneelle ja suihku, josta ei enää tarvitse kiivetä sen edellä mainitun pesukoneen yli. Säilytystilaakin on nyt enemmän.
