4 posts tagged “japani”

Japanissa vappu ei tunnu paikallisia paljon hetkauttavan.

Ehka japanilaiset eivat vieta vappua, koska se osuu keskelle ns. Golden Weekia. Golden Week on huhti-toukokuun vaihteeseen osuva sarja juhlapaivia, jotka ovat myos vapaita, ainakin jos ei tyoskentele kaupassa, ravintolassa tai hotellissa. Juhlapaivia ovat mm. ex-keisarin syntymapaiva, joka oli nyt tiistaina 29. huhtikuuta. Ikava kylla pari pyhaa osuu tana vuonna tahan viikonloppuun, joten japanilaiset eivat saa ihan taytta hyotya arkipyhistaan.

Loppujen lopuksi vetimme Pekan kanssa vappua varsin seesteisissa merkeissa. Vaelsimme illalla Park Hyatt Tokioon, jossa kuuntelimme yokerhokvartetin esittamaa smoothjazzia 52. kerroksen baarissa, nauttiessamme kalliita drinkkeja mahdollisimman hitaasti. Maisemat olivat varsin vaikuttavat.

 

 

Ehka tuolla jossain joku piti kunnon vappujuhlia.

Kiotossa on kaikkiaan 17 Unescon maailmanperintolistalle paassytta kohdetta, suurin osa on temppeleita ja pyhakkoja. Niinpa kun tulimme viime keskiviikkona iltapaivalla, heitimme Pekan kanssa kamat Gojo Guesthouseen ja aloitimme kierroksen saman tien. Ensimmaisena paivana kavimme katsomassa Kiyomizu-deran temppelialueen seka Kodaijin temppelin. Seuraavana paivana satoi, joten kavimme Kioton kansallismuseossa. Perjantaina kavimme viela Kultaisessa (Kinkakuji) seka Hopeisessa (Ginkakuji) temppelissa. Harmi vaan, etta Hopeinen temppeli oli korjauksessa, joten se naytti pressujen ansiosta lahinna funkkislahioarkkitehtuurilta.

Temppelit ovat puusta, joten ne ovat palaneet useamman kerran. Vanhimmat osat taitavat kuitenkin olla 1600-luvulta. Kultaisen temppelin poltti joku pakkomielteinen munkki vuonna 1950, mutta se rakennettiin entista komeammaksi alkuperaisten piirustusten mukaan.

Taitaa menna sekin pian remonttiin, 50-luvulla tehdyissa taloissa alkaa olla korkea aika tehda putkiremppa...

Laitoin juuri matkakuvia Flickriin, mutten ehtinyt kirjoittaa selitysteksteja. Kuvat saavat toistaiseksi puhua puolestaan.

Asia mita temppeleista otetuissa postikorttikuvissa ei nay, ovat turistilaumat. Kyllahan se vahan auttaa, etta olemme reilusti pitempia kuin bussilasteittain kohteita kiertavat koululaiset, mutta tungos vahan haittaa kauneimmankin japanilaisen temppelipuutarhan tunnelmaa. No, oltiinhan siella mekin sita tunnelmaa pilaamassa...

 

 

Sitten alkoi jo temppelivasymys vaivata. Lauantaina teimme matkan Himejiin katsomaan kuuluisaa linnaa. Pekka onkin jo ehtinyt laittaa reissusta kuvia verkkoon. Mielenkiintoinen linna, seitseman kerrosta ja perustuksista ylimpaan torninnokkaan taysin tappeluun tarkoitettu. Linnan alueella oli harjautusportteja ja umpikujia hyokkaaville joukoille. Yhdellekaan portille ei paassyt suoraa tieta, vaan tie teki aina mutkan ennen porttia, jotta rynnakoiminen olisi vaikeampaa. Sisalla linnassa reitti huipulle linnanherran huoneeseen mutkitteli mahdollisimman paljon, ja hyokkaajien piti kiiveta jyrkkia portaita, joissa puolustajien oli heita helppo listia.

Kumma juttu vaan, etta japanilaiset olivat miettineet tuon kaiken tarkkaan, mutta itse linna oli rakennettu puusta. Jos hyokkaaja olisi paassyt tornin juurelle, olisi ainakin minun mielestani ollut paljon katevampaa sytyttaa koko homma palamaan kuin taistella kerros kerrokselta ylos kohti linnanherraa.

Himejin linnalla kavi hyva tuuri. Se valmistui 1609, jolloin Japanissa alkoi pitka rauhan kausi. Linna ei siis koskaan joutunut tositoimiin, eika se palanut edes vahingossa tai salamaniskusta, kuten monet muut linnat ja temppelit.

Mutta kivaa on ollut noin muuten, vaikka paria viime paivaa lukuunottamatta on ollut aika sateista. Hostelit ja hotellit lainaavat sateenvarjoja. Japanissa kaupat, ravintolat jne. pitavat tarkkaa huolta siita, ettei sateenvarjoista tipu vetta lattioille. Kenkia ei kuitenkaan tarvitse ottaa pois.

Sateenvarjoja varten on kauppojen edessa telineita, tai niita varten on pitkia pusseja, joihin marat varjot tungetaan kauppakaynnin ajaksi. Koko infrastruktuuri on tehty nimenomaan pitkia sateenvarjoja varten, joten Suomessa suositumman kassiin menevan teleskooppivartisen varjon kanssa joutuu vahan syrjittyyn asemaan. Jotenkin se lyhytvartinen sateenvarjokin pitaisi siihen telineeseen asettaa, tai kauppias katsoo pahasti.

Huomenna maanantaina matkustamme etelaan, toivon mukaan lampimammalle ja aurinkoisemmalle Kyushun saarelle.

 

 

Kiotossa, 1600-luvun alussa rakennetulla Kodai-ji -pyhakkoalueella, jonka puistot suunnitteli tuolloin vaikuttanut kuuluisa puutarha-arkkitehti Kobori Ensyu, Pekka oivalsi, millaiset portaat han rakentaa ehka tulevalle mokilleen.

Kiotossa siis kaikki hyvin, nahtavyyksia katsellaan, vaikka sataa tihuttaa.

Lonely Planetin Japani-opasta lukiessani tuli mieleen, että kaikki mitä tiedän/luulen tietäväni Japanista on peräisin elokuvista. Olen tietenkin lukenut ja nähnyt uutisia ja dokumentteja maasta, mutta silti kaikkein elävimmät mielikuvat ovat elokuvien ansioita.

Niistä pitää tehdä lista:

Seitsemän samuraita / Ran molemmat IMDB
Japanin sotaisaan feodaalikuninkaiden aikaan sijoittuvat Kurosawan elokuvat. Aika rujoa menoa, kovaa ja raakaa porukkaa nuo japanilaiset näiden elokuvien perusteella. Huh.

Elät vain kahdesti MGM:n viralliset sivut/Wikipedia/IMDB
Viides Bond-elokuva, jos Bondjamesbond matkaa Japaniin nitistämään taas yhden superpahiksen, jonka päämaja oli sammuneen tulivuoren kraaterissa. Tulivuoret sekä klassinen hyvän ja pahan ikuinen kamppailu, joka tällä kertaa havainnollistettiin pienen gyrokopterin ja neljän helikopterin ilmataisteluna, kuvattiin Kyushun saarella Japanin eteläosassa. Ninjojen salainen koulutuskeskus lavastettiin kuuluisaan Himejin linnaan, sitä on käytävä katsomassa. Muita kuvauksia esim. Tokiossa, pitkä tappelukohtaus Koben sataman katoilla ja pienessä Akimen kylässä.

No, kuten Seitsemässä samuraissa, onhan niitä japanilaisissa hyviksiäkin, vaikka nekin on tappavia. Teknisesti taitavaa porukkaa nämä japanilaiset. Pääkonna oli kuitenkin ihan länsimainen. Tästä leffasta on muuten peräisin organisaatiojohtamisen perusperiaate "This organization does not tolerate failure".

Leffa antaa muuten aika oudon kuvan japanilaisesta kylpyläkulttuurista. Sen mukaan kylpyyn kuuluu happy end vähän samaan tapaan kuin suomalaisessa thaihierontapaikassa. No, se on Bond-elokuva.

Bond ovelasti japanilaiseksi naamioituna (MGM:n verkkosivuilta)
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Hiroshima rakastettuni IMDB
Ei kyllä mitään muistikuvaa tästä elokuvasta, valitettavasti, vaikka olen varmasti nähnyt. Atomipomista tämä ei kuitenkaan kertonut, vaan oli ihan rakkauselokuva.

Lost in Translation viralliset sivut
Nyky-Japani on sitten hämmentävä paikka. Kummallisia übertrendikkäitä klubeja ja ihmisiä, neonvaloja, suuryritysten ylikohteliaita salarymaneja. Todella harmi, ettei budjetti riitä yöhön Park Hyatt Tokiossa. Ehkä sinne yläkerran cocktailbaariin pääsisi yhdelle drinkille. En kyllä aio ottaa mitään pukukenkiä mukaan, eli tennareissa pitäisi päästä sisään.

Näiden lisäksi luotettaviin tietolähteisiini kuuluu Gwen Stefanin levy, jossa tämä hehkuttaa Harajukun kaupunginosan tyttöjen trendikkyyttä. Kuulemma näkemisen arvoinen näyttäytymispaikka oppaankin mukaan. Täytyy käydä katsomassa.

Siinäpä taisikin olla kaikki näkemäni Japani-leffat. Ei ihme, että matkan suunnittelu on vähän vaikeaa. Täytyy varmaan lukea hieman opaskirjaa lisäksi.