2 posts tagged “kioto”
Kiotossa on kaikkiaan 17 Unescon maailmanperintolistalle paassytta kohdetta, suurin osa on temppeleita ja pyhakkoja. Niinpa kun tulimme viime keskiviikkona iltapaivalla, heitimme Pekan kanssa kamat Gojo Guesthouseen ja aloitimme kierroksen saman tien. Ensimmaisena paivana kavimme katsomassa Kiyomizu-deran temppelialueen seka Kodaijin temppelin. Seuraavana paivana satoi, joten kavimme Kioton kansallismuseossa. Perjantaina kavimme viela Kultaisessa (Kinkakuji) seka Hopeisessa (Ginkakuji) temppelissa. Harmi vaan, etta Hopeinen temppeli oli korjauksessa, joten se naytti pressujen ansiosta lahinna funkkislahioarkkitehtuurilta.
Temppelit ovat puusta, joten ne ovat palaneet useamman kerran. Vanhimmat osat taitavat kuitenkin olla 1600-luvulta. Kultaisen temppelin poltti joku pakkomielteinen munkki vuonna 1950, mutta se rakennettiin entista komeammaksi alkuperaisten piirustusten mukaan.
Taitaa menna sekin pian remonttiin, 50-luvulla tehdyissa taloissa alkaa olla korkea aika tehda putkiremppa...
Laitoin juuri matkakuvia Flickriin, mutten ehtinyt kirjoittaa selitysteksteja. Kuvat saavat toistaiseksi puhua puolestaan.
Asia mita temppeleista otetuissa postikorttikuvissa ei nay, ovat turistilaumat. Kyllahan se vahan auttaa, etta olemme reilusti pitempia kuin bussilasteittain kohteita kiertavat koululaiset, mutta tungos vahan haittaa kauneimmankin japanilaisen temppelipuutarhan tunnelmaa. No, oltiinhan siella mekin sita tunnelmaa pilaamassa...
Sitten alkoi jo temppelivasymys vaivata. Lauantaina teimme matkan Himejiin katsomaan kuuluisaa linnaa. Pekka onkin jo ehtinyt laittaa reissusta kuvia verkkoon. Mielenkiintoinen linna, seitseman kerrosta ja perustuksista ylimpaan torninnokkaan taysin tappeluun tarkoitettu. Linnan alueella oli harjautusportteja ja umpikujia hyokkaaville joukoille. Yhdellekaan portille ei paassyt suoraa tieta, vaan tie teki aina mutkan ennen porttia, jotta rynnakoiminen olisi vaikeampaa. Sisalla linnassa reitti huipulle linnanherran huoneeseen mutkitteli mahdollisimman paljon, ja hyokkaajien piti kiiveta jyrkkia portaita, joissa puolustajien oli heita helppo listia.
Kumma juttu vaan, etta japanilaiset olivat miettineet tuon kaiken tarkkaan, mutta itse linna oli rakennettu puusta. Jos hyokkaaja olisi paassyt tornin juurelle, olisi ainakin minun mielestani ollut paljon katevampaa sytyttaa koko homma palamaan kuin taistella kerros kerrokselta ylos kohti linnanherraa.
Himejin linnalla kavi hyva tuuri. Se valmistui 1609, jolloin Japanissa alkoi pitka rauhan kausi. Linna ei siis koskaan joutunut tositoimiin, eika se palanut edes vahingossa tai salamaniskusta, kuten monet muut linnat ja temppelit.
Mutta kivaa on ollut noin muuten, vaikka paria viime paivaa lukuunottamatta on ollut aika sateista. Hostelit ja hotellit lainaavat sateenvarjoja. Japanissa kaupat, ravintolat jne. pitavat tarkkaa huolta siita, ettei sateenvarjoista tipu vetta lattioille. Kenkia ei kuitenkaan tarvitse ottaa pois.
Sateenvarjoja varten on kauppojen edessa telineita, tai niita varten on pitkia pusseja, joihin marat varjot tungetaan kauppakaynnin ajaksi. Koko infrastruktuuri on tehty nimenomaan pitkia sateenvarjoja varten, joten Suomessa suositumman kassiin menevan teleskooppivartisen varjon kanssa joutuu vahan syrjittyyn asemaan. Jotenkin se lyhytvartinen sateenvarjokin pitaisi siihen telineeseen asettaa, tai kauppias katsoo pahasti.
Huomenna maanantaina matkustamme etelaan, toivon mukaan lampimammalle ja aurinkoisemmalle Kyushun saarelle.
Kiotossa, 1600-luvun alussa rakennetulla Kodai-ji -pyhakkoalueella, jonka puistot suunnitteli tuolloin vaikuttanut kuuluisa puutarha-arkkitehti Kobori Ensyu, Pekka oivalsi, millaiset portaat han rakentaa ehka tulevalle mokilleen.
Kiotossa siis kaikki hyvin, nahtavyyksia katsellaan, vaikka sataa tihuttaa.
