11 posts tagged “vuorotteluvapaa”
Huomenaamulla palaan taas töihin. Täytyy tehdä jonkinlainen edes jonkinlainen loppuyhteenveto seitsemän kuukauden vapaudesta, vaikka blogin pito onkin jäänyt. Putkirempan ja matkailun jälkeen ei vaan ole ollut mitään suurempaa projektia, jota olisin pitänyt tarpeellisena tallentaa.
Enkä ole oikein tuntenut tarvetta edes aloittaa mitään projekteja. Tai siis, alunpitäen siis aioin opetella soittamaan huuliharppua ja kerrata ruotsia. Mutta kun tekemistä tuntuu riittävän muutenkin. Nyt vähän ihmettelen, että miten saan päivään mahtumaan kahdeksan tuntia työtä.
Kesäpäivät ovat kuluneet mukavasti, kun herää myöhään, kävelee kotoa keskustaan, käy kuntoilemassa, toimittaa jotain pieniä asioita, kokkaa sekä lukee hyviä kirjoja. Sain juuri tunti sitten loppuun (ennakkoluuloistani huolimatta) hienon Täällä Pohjantähden alla -sarjan.
En ole täysin unohtanut ruotsin petraamista, seuraavaksi lukuvuorossa ovat Stieg Larssonin dekkarit alkukielellä.
Vuorotteluvapaa on ollut paljon parempaa aikaa kuin osasin edes kuvitella. Olo on paljon rennompi, paino putosi Aasian terveellisellä ruokavaliolla, kunto parani, verenpainekin laski, ja tapasin uusia mukavia ihmisiä. Tällä viikolla esittelin pari päivää Helsinkiä tokiolaiselle pariskunnalle, johon tututustuin Japanissa. Kävimme mm. syömässä Kosmoksessa ja Saslikissa, vaeltamassa Nuuksiossa, saunomassa Harjutorin saunassa, sekä kävelyllä ja kahvilla Kaivopuiston rannassa. Pariskunta kävi vielä omin nokkineen päiväreissulla Tallinnassa. Oli lämmintä, aurinko paistoi.
Japanilaiset osaavat olla kohteliaita, enkä oikeastaan usko, että he esimerkiksi pitivät ruisleivästä ihan niin paljoa kuin esittivät. Silti uskon, että pariskunta oli tosissaan kiitosmailissaan:
..."we are so envious of you for being able to live in such country rich in nature, cuisine, water, and sane pace of life. Makes us wonder what happiness and quality of life are about."
Ihan täsmälleen samoja asioita olen minäkin vuorotteluvapaalla pohtinut.
Japanissa vappu ei tunnu paikallisia paljon hetkauttavan.
Ehka japanilaiset eivat vieta vappua, koska se osuu keskelle ns. Golden Weekia. Golden Week on huhti-toukokuun vaihteeseen osuva sarja juhlapaivia, jotka ovat myos vapaita, ainakin jos ei tyoskentele kaupassa, ravintolassa tai hotellissa. Juhlapaivia ovat mm. ex-keisarin syntymapaiva, joka oli nyt tiistaina 29. huhtikuuta. Ikava kylla pari pyhaa osuu tana vuonna tahan viikonloppuun, joten japanilaiset eivat saa ihan taytta hyotya arkipyhistaan.
Loppujen lopuksi vetimme Pekan kanssa vappua varsin seesteisissa merkeissa. Vaelsimme illalla Park Hyatt Tokioon, jossa kuuntelimme yokerhokvartetin esittamaa smoothjazzia 52. kerroksen baarissa, nauttiessamme kalliita drinkkeja mahdollisimman hitaasti. Maisemat olivat varsin vaikuttavat.
Ehka tuolla jossain joku piti kunnon vappujuhlia.
Kiotossa on kaikkiaan 17 Unescon maailmanperintolistalle paassytta kohdetta, suurin osa on temppeleita ja pyhakkoja. Niinpa kun tulimme viime keskiviikkona iltapaivalla, heitimme Pekan kanssa kamat Gojo Guesthouseen ja aloitimme kierroksen saman tien. Ensimmaisena paivana kavimme katsomassa Kiyomizu-deran temppelialueen seka Kodaijin temppelin. Seuraavana paivana satoi, joten kavimme Kioton kansallismuseossa. Perjantaina kavimme viela Kultaisessa (Kinkakuji) seka Hopeisessa (Ginkakuji) temppelissa. Harmi vaan, etta Hopeinen temppeli oli korjauksessa, joten se naytti pressujen ansiosta lahinna funkkislahioarkkitehtuurilta.
Temppelit ovat puusta, joten ne ovat palaneet useamman kerran. Vanhimmat osat taitavat kuitenkin olla 1600-luvulta. Kultaisen temppelin poltti joku pakkomielteinen munkki vuonna 1950, mutta se rakennettiin entista komeammaksi alkuperaisten piirustusten mukaan.
Taitaa menna sekin pian remonttiin, 50-luvulla tehdyissa taloissa alkaa olla korkea aika tehda putkiremppa...
Laitoin juuri matkakuvia Flickriin, mutten ehtinyt kirjoittaa selitysteksteja. Kuvat saavat toistaiseksi puhua puolestaan.
Asia mita temppeleista otetuissa postikorttikuvissa ei nay, ovat turistilaumat. Kyllahan se vahan auttaa, etta olemme reilusti pitempia kuin bussilasteittain kohteita kiertavat koululaiset, mutta tungos vahan haittaa kauneimmankin japanilaisen temppelipuutarhan tunnelmaa. No, oltiinhan siella mekin sita tunnelmaa pilaamassa...
Sitten alkoi jo temppelivasymys vaivata. Lauantaina teimme matkan Himejiin katsomaan kuuluisaa linnaa. Pekka onkin jo ehtinyt laittaa reissusta kuvia verkkoon. Mielenkiintoinen linna, seitseman kerrosta ja perustuksista ylimpaan torninnokkaan taysin tappeluun tarkoitettu. Linnan alueella oli harjautusportteja ja umpikujia hyokkaaville joukoille. Yhdellekaan portille ei paassyt suoraa tieta, vaan tie teki aina mutkan ennen porttia, jotta rynnakoiminen olisi vaikeampaa. Sisalla linnassa reitti huipulle linnanherran huoneeseen mutkitteli mahdollisimman paljon, ja hyokkaajien piti kiiveta jyrkkia portaita, joissa puolustajien oli heita helppo listia.
Kumma juttu vaan, etta japanilaiset olivat miettineet tuon kaiken tarkkaan, mutta itse linna oli rakennettu puusta. Jos hyokkaaja olisi paassyt tornin juurelle, olisi ainakin minun mielestani ollut paljon katevampaa sytyttaa koko homma palamaan kuin taistella kerros kerrokselta ylos kohti linnanherraa.
Himejin linnalla kavi hyva tuuri. Se valmistui 1609, jolloin Japanissa alkoi pitka rauhan kausi. Linna ei siis koskaan joutunut tositoimiin, eika se palanut edes vahingossa tai salamaniskusta, kuten monet muut linnat ja temppelit.
Mutta kivaa on ollut noin muuten, vaikka paria viime paivaa lukuunottamatta on ollut aika sateista. Hostelit ja hotellit lainaavat sateenvarjoja. Japanissa kaupat, ravintolat jne. pitavat tarkkaa huolta siita, ettei sateenvarjoista tipu vetta lattioille. Kenkia ei kuitenkaan tarvitse ottaa pois.
Sateenvarjoja varten on kauppojen edessa telineita, tai niita varten on pitkia pusseja, joihin marat varjot tungetaan kauppakaynnin ajaksi. Koko infrastruktuuri on tehty nimenomaan pitkia sateenvarjoja varten, joten Suomessa suositumman kassiin menevan teleskooppivartisen varjon kanssa joutuu vahan syrjittyyn asemaan. Jotenkin se lyhytvartinen sateenvarjokin pitaisi siihen telineeseen asettaa, tai kauppias katsoo pahasti.
Huomenna maanantaina matkustamme etelaan, toivon mukaan lampimammalle ja aurinkoisemmalle Kyushun saarelle.
Kiotossa, 1600-luvun alussa rakennetulla Kodai-ji -pyhakkoalueella, jonka puistot suunnitteli tuolloin vaikuttanut kuuluisa puutarha-arkkitehti Kobori Ensyu, Pekka oivalsi, millaiset portaat han rakentaa ehka tulevalle mokilleen.
Kiotossa siis kaikki hyvin, nahtavyyksia katsellaan, vaikka sataa tihuttaa.
En sitten ihan viikonloppuna kuvia uudesta keittiöstä päivittänyt, mutta tässä niitä nyt sitten tulee! Ei nyt onnistunut ihan mitään Glorian koti / Avotakka -tasoisia sisustuskuvia ottamaan, enemmän nuo muistuttavat poliisin rikospaikkakuvia.... Mutta keittiö on oikeasti kiva ja niin toimiva, että jopa minä onnistun pitämään sen siistinä.
Tässä siis keittiö ennen. No, onhan se ihan pirteä, vaikka sekava. Mutta kunnon ruokapöydälle ei ole tilaa. Lisäksi työtasot olivat mulle 20 senttiä liian matalat, ja nykyisissä keittiöissä ne ovatkin vähän korkeammalla. Eikä noihin kaappeihin mahdu astianpesukonetta.
Ja nyt.
Asioita joihin olen erityisen tyytyväinen:
neljän hengen ruokapöytä mahtuu hyvin, sen ympärillä mahtuu liikkumaan hyvin. Seuraavasta palkasta pitää ostaa vielä pari tuolia lisää.
Hesarin lukeminen aamiaisella pöydän ääressä on monille itsestäänselvyys, mutta mulle ihan uusi nautinto.
Lisäksi pöydälle sopii isältä peritty matkaradio, jolle ei aiemmin ollut tilaa. 60-luvulla hankittu laite toimii yhä mainiosti, vaikka takuuaika on tainnut kulua jo umpeen.
Oikealla seinällä on työtaso ja komeroita, lähellä ikkunaa olevat komerot ovat saman syvyiset kuin työtason päällä olevat yläkaapit. Käytännöllistä säilytystilaa on siis vähintään riittävästi. Kuvan vasemmassa reunassa pilkistää jääkaappi sekä siivouskomero. Seinien väriä mietin vielä, ehkä maalaan vielä vähän tummemmaksi jollain harmaanruskealla, mutta katselen nyt rauhassa.
Keittiön komeroiden kohdalla oli aiemmin tiskipöytää, joten vähän tilavampi ruokapöytä ei aiemmin ikkunan lähelle mahtunut.
Vanhasta kylppäristä ei kuvia olekaan, mutta siinä ei juuri arkkitehtoonisia arvoja ollut. Ammeen tilalla on nyt paikka pesukoneelle ja suihku, josta ei enää tarvitse kiivetä sen edellä mainitun pesukoneen yli. Säilytystilaakin on nyt enemmän.
Pekka on tällä hetkellä Etelä-Koreassa, ja tapaamme perjantaina Tokiossa. Suuren osan majoituksista olemme varanneet etukäteen, sillä tavalla pääsee ehkä vähän halvemmalla. Kioto on selvästi suosittu paikka, niin monta ei-oo -vastausta olen Kioton hostelleista saanut.
Vappuviikko on joku Golden week (ei edelleenkään aavistusta mitä se tarkoittaa), jolloin Tokion hotellit ovat yleensä täynnä. Sieltäkin on majapaikat löydetty. Välillä on tarkoitus käydä myös etelässä Kyushun saarella, ehkä vähän vaeltamassa tuliperäisessä maastossa.
En sitten ihan viikonloppuna kuvia uudesta keittiöstä päivittänyt, mutta tässä niitä nyt sitten tulee! Ei nyt onnistunut ihan mitään Glorian koti / Avotakka -tasoisia sisustuskuvia ottamaan, enemmän nuo muistuttavat poliisin rikospaikkakuvia.... Mutta keittiö on oikeasti kiva ja niin toimiva, että jopa minä onnistun pitämään sen siistinä.
Tässä siis keittiö ennen. No, onhan se ihan pirteä, vaikka sekava. Mutta kunnon ruokapöydälle ei ole tilaa. Lisäksi työtasot olivat mulle 20 senttiä liian matalat, ja nykyisissä keittiöissä ne ovatkin vähän korkeammalla. Eikä noihin kaappeihin mahdu astianpesukonetta.
Ja nyt.
Asioita joihin olen erityisen tyytyväinen:
neljän hengen ruokapöytä mahtuu hyvin, sen ympärillä mahtuu liikkumaan hyvin. Seuraavasta palkasta pitää ostaa vielä pari tuolia lisää.
Hesarin lukeminen aamiaisella pöydän ääressä on monille itsestäänselvyys, mutta mulle ihan uusi nautinto.
Lisäksi pöydälle sopii isältä peritty matkaradio, jolle ei aiemmin ollut tilaa. Oikealla seinällä on työtaso ja komeroita, lähellä ikkunaa olevat komerot ovat saman syvyiset kuin työtason päällä olevat yläkaapit. Käytännöllistä säilytystilaa on siis vähintään riittävästi.
Kuvan vasemmassa reunassa pilkistävät jääkaappi sekä siivouskomero. Seinien väriä mietin vielä, ehkä maalaan vielä vähän tummemmaksi jollain harmaanruskealla, mutta katselen nyt rauhassa.
Vanhasta kylppäristä ei kuvia olekaan, mutta siinä ei juuri arkkitehtoonisia arvoja ollut. Ammeen tilalla on nyt paikka pesukoneelle ja suihku, josta ei enää tarvitse kiivetä sen edellä mainitun pesukoneen yli. Säilytystilaakin on nyt enemmän.
Lonely Planetin Japani-opasta lukiessani tuli mieleen, että kaikki mitä tiedän/luulen tietäväni Japanista on peräisin elokuvista. Olen tietenkin lukenut ja nähnyt uutisia ja dokumentteja maasta, mutta silti kaikkein elävimmät mielikuvat ovat elokuvien ansioita.
Niistä pitää tehdä lista:
Seitsemän samuraita / Ran molemmat IMDB
Japanin sotaisaan feodaalikuninkaiden aikaan sijoittuvat Kurosawan elokuvat. Aika rujoa menoa, kovaa ja raakaa porukkaa nuo japanilaiset näiden elokuvien perusteella. Huh.
Elät vain kahdesti MGM:n viralliset sivut/Wikipedia/IMDB
Viides Bond-elokuva, jos Bondjamesbond matkaa Japaniin nitistämään taas yhden superpahiksen, jonka päämaja oli sammuneen tulivuoren kraaterissa. Tulivuoret sekä klassinen hyvän ja pahan ikuinen kamppailu, joka tällä kertaa havainnollistettiin pienen gyrokopterin ja neljän helikopterin ilmataisteluna, kuvattiin Kyushun saarella Japanin eteläosassa. Ninjojen salainen koulutuskeskus lavastettiin kuuluisaan Himejin linnaan, sitä on käytävä katsomassa. Muita kuvauksia esim. Tokiossa, pitkä tappelukohtaus Koben sataman katoilla ja pienessä Akimen kylässä.
No, kuten Seitsemässä samuraissa, onhan niitä japanilaisissa hyviksiäkin, vaikka nekin on tappavia. Teknisesti taitavaa porukkaa nämä japanilaiset. Pääkonna oli kuitenkin ihan länsimainen. Tästä leffasta on muuten peräisin organisaatiojohtamisen perusperiaate "This organization does not tolerate failure".
Leffa antaa muuten aika oudon kuvan japanilaisesta kylpyläkulttuurista. Sen mukaan kylpyyn kuuluu happy end vähän samaan tapaan kuin suomalaisessa thaihierontapaikassa. No, se on Bond-elokuva.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
Hiroshima rakastettuni IMDB
Ei kyllä mitään muistikuvaa tästä elokuvasta, valitettavasti, vaikka olen varmasti nähnyt. Atomipomista tämä ei kuitenkaan kertonut, vaan oli ihan rakkauselokuva.
Lost in Translation viralliset sivut
Nyky-Japani on sitten hämmentävä paikka. Kummallisia übertrendikkäitä klubeja ja ihmisiä, neonvaloja, suuryritysten ylikohteliaita salarymaneja. Todella harmi, ettei budjetti riitä yöhön Park Hyatt Tokiossa. Ehkä sinne yläkerran cocktailbaariin pääsisi yhdelle drinkille. En kyllä aio ottaa mitään pukukenkiä mukaan, eli tennareissa pitäisi päästä sisään.
Näiden lisäksi luotettaviin tietolähteisiini kuuluu Gwen Stefanin levy, jossa tämä hehkuttaa Harajukun kaupunginosan tyttöjen trendikkyyttä. Kuulemma näkemisen arvoinen näyttäytymispaikka oppaankin mukaan. Täytyy käydä katsomassa.
Siinäpä taisikin olla kaikki näkemäni Japani-leffat. Ei ihme, että matkan suunnittelu on vähän vaikeaa. Täytyy varmaan lukea hieman opaskirjaa lisäksi.
Edellisestä postauksesta on jo aikaa. En oikein tuntenut tarvetta kirjoittaa, kun olen taas tavannut kavereita ihan henk.koht. Ilmeisesti en ole bloggaaja luonnostani, sillä eihän mun asiat nyt ketään kiinnosta... Aloitin kirjoittamisen kuitenkin oikeastaan muistiinpanoina itselleni, sillä eihän tällaista vapaa-aikaa usein kohdalle satu. Mutta todella kiva on ollut kuulla tutuilta ja vähän vieraammiltakin kiitoksia aiemmista merkinnöistä matkan varta.
Nyt kun olen taas kotimaassa, on vähemmän eksoottista kerrattavaa. Hyvä olisi silti pitää muistiinpanojen tahtia yllä, kuten eräs lukija Taiwanista huomauttaa.
Muita selityksiä tauolle ovat olleet kaaos ja kiire. Myönnän, että olin Aasiassa hieman liian optimistinen remontin suhteen, välillä luulin, että kaikki olisi jo melkein valmista palatessani. No, kyllä ja ei... Tavallaan keittiökaapit oli kyllä koottu ja kylppärikin pitkällä, mutta en silti oikein ollut tajunnut, miten paljon kaikenlaista säätöä vielä vaadittiin. Vielä tänä aamuna kävin sirkkelillä sahauttamassa yhden hyllylaudan, ja paukuttelin vasaraa olohuoneessa.
Viereisessä kuvassa muuten olohuone saapuessani Thaimaasta. Tarvitseeko kertoa, että huone oli imuroitava, pyyhittävä lattiasta kattoon sekä lattiat ja ikkunat pestävä. Pölyä oli uskomaton määrä.
Lisäksi siivoaminen vähän eskaloitui. Lähes kaikki tavarani olivat kasattuna makuuhuoneessa, ja samalla kun kasaa purkaessani valitsin tarpeettomia roskiin, niin katselin myös makuuhuoneen komeroita sillä silmällä. Olen tehnyt aika monta retkeä roskikselle, UFF:n kierrätyslaatikolle ja kellariin. Varmaan Aasian reissukin vaikutti, sillä tuoreessa muistissa oli vielä, kuinka vähällä tavaramäärällä itse asiassa tulee toimeen.
Ärsyttävintä oli keittiön välitilan taustalevyn odottelu. Se nimittäin voitiin tilata vasta, kun keittiö oli asennettu, jolloin välitilan takaseinästä saatiin tarkat mitat. Lisäksi tehdas (tai mikä se paikka nyt onkaan) oli hiihtolomalla pääsiäisen alla, joten homma viivästyi vielä senkin takia. Ja koska taustalevyä ei saatu, ei voitu asentaa lamppuja eikä pistokkeita. Ja kun taustalevy ja pistokkeet puuttuivat, en oikein viitsinyt ottaa suojamuoveja pois ja ruveta varsinaisesti asumaan ja sisustamaan. Ennen asennusta kuitenkin maalasin keittiön seinät, remonttimiehethän olivat vetäneet sopimuksen mukaan vain pohjamaalin.
Taustalevy tuli Kalustetukkuun kiirastorstaina, mutta remonttimiehet ehtivät hakea sen vasta tiistai-iltana, ja se asennettiin keskiviikkona 23.3.. Olin jotenkin luullut, että sähkötyöt tehtäisiin samantien, mutta sähkömies ilmoittikin tulevansa vasta torstaina.... ja tuli sitten perjantaina, kun olin torstaina käynyt juttelemassa työmaavastaavan kanssa. Samalla palautin panokseni ns. narinalistaan. Remontin tekijät jakoivat pääsiäisen alla lomakkeet, johon sai merkitä asunnossa vielä korjattavat asiat. Keittiön seinässä oli komeroiden päällä koloja, ja ovenkamanoita oli vinossa.
Maanantaina 31.3. pari remppaporukan kaveria tulikin korjaamaan asiat. Toinen ehdotti vain irvistelevien ovenkamanoiden maalaamista, mutta sanoin, että ne ovat silti ihan selvästi vinot, eikä maali niitä suorista. Toinen miehistä, joka on koko ajan muutenkin ollut aika pätevimmän ja asiallisimman oloinen tuntemistani remppaajista, puisteli myös päätään.
Tunnin päästä seinä ja kamanat olivat sileitä ja suorassa. Laastin kuivuttua maalasin illalla keittiön seiniä vielä uudelleen.
Kylppäri sentään valmistui ilman ihmeempiä mutkia. Varsinaisen putkityön, allaskaapin kiinnityksen (lisämaksusta tietty...) ja pesukoneen asennuksen lisäksi piti hankkia myös koukkuja ja suihkuverhotanko. En kyllä tajua, miten kylppärin koukut voivat maksaa 20 euroa/kpl. Ostin omani mielenosoituksellisesti Ikeasta alle 4 euroa/kpl. Näyttävät pysyvän seinässä ainakin toistaiseksi.
Eihän tämä nyt pelkkää siivoamista ja remontoijien vahtimista ole kuitenkaan ollut. Pääsiäisen alla kävin kaverini Arin luona Rukalla. Parina päivänä lumilautailin, ja se oli kyllä ihan loistavaa. Viime talvi jäi kokonaan väliin, mutta näköjään liikemuisti toimii, sillä lautaili sujui yli odotusten. Sääkin oli aurinkoinen ja pakkasta oli sopivasti muutama aste.
Viimeisenä päivänä Rukalla kokeilin myös moottorikelkalla ajamista, sekä hiihtoa ensimmäistä kertaa armeijan jälkeen. Niin, vaikka jotain olisi liikemuistiin jäänytkin, niin se oli parempi unohtaa. Arin mielestä tasaiset peltomaisemat olivat tylsiä, joten hän vei minut samoille laduille, jossa seuraavana viikonloppuna hiihdettiin SM-kisoissa. Tasaista maastoa ei tainnut koko kymmenen kilsan ladulla sitten olla muutamaa metriä pidempään.... paitsi Arin mielestä, joka kutsui alle 30 asteen nousujakin tasamaaksi. Yllättäen vain minä olin suihkun tarpeessa sen lenkin jälkeen.
Tästä postauksesta tuli ehkä vähän puuduttavaa kertausta, juuri tuota muistiinpano-osastoa. Parannusta on ehkä luvassa, sillä lähden ensi viikolla Japaniin.
Loppuvuorotteluvapaan ajaksi on varmaan laskettava tiukka päiväbudjetti, sillä verkkopankin tunnusluvut ovat jo nyt yleensä suurempia kuin pankkitilin saldo.
Päivitän lähipäivinä vielä kuvia keittiöstä valmiina. Ja Flickriin kuvia Aasian matkasta. Ihan varmasti.
Sivun oikeasta laidasta löytyy nyt linkki Pekan matkablogiin ja matkakuviini Flickrissä. Kuvia on paljon päivittämättä, lisään niitä kun saan kotona netin taas toimimaan.
Kämpän putkiremppa alkaa vihdoin viimein olla lopussa, ja ensi yöksi pääsen vihdoin omaan petiin. Pientä säätöä on tietenkin, esim. keittiön välitilan tausta tulee vasta pääsiäisen jälkeen, ja keittiön liesituulettimen ja työtasot ja sähköpistokkeet voi asentaa vasta sen jälkeen.
Kaverini Tapani kävi 10. helmikuuta ottamassa kuvia asunnolta eli noin kuukausi remontin aloittamisen jälkeen.
Alunperin oli tarkoitus laittaa kuvia rempan edistymisestä matkablogiini. Siis ensin kuva minusta hiekkarannalla imeskelemässä Singapore Slingiä, ja sen alla Meanwhile in Finland: tuhoa ja tuhkaa kotona. Se ei ihan onnistunut, mutta tässä muutama kuva rempan edistymisestä.
Lento Bangkokista takaisin Helsinkiin maanantaina 3.3. tuli ajoissa ja lento oli vain normaalin tylsä, ei onneksi mitään ylimääräisiä ongelmia. Aasiasta paluu vähän pänni, ja oli aika epätodellista seuraavana aamuna odottaa räntäsateessa ratikkaa Hämeentiellä.
Remppa oli kuitenkin siinä vaiheessa, että oli juuri hyvä aika palata. Tai no, jos olisin palannut jo viikkoa aiemmin, olisin ehkä ehtinyt kieltää sähkömiestä laittamasta jotain uutta säätötaulua keskelle eteisen seinää vaatekaapin paikalle. Aika monen muistutuksen jälkeen se oli eilen siirretty sivuseinälle ja edellinen paikka oli tapetoitu.
Tiistaina 4.3 toimitettiin myös kodinkoneet. Induktiolieden matka päättyi pihamaan asvalttiin, johon Kiitolinjan kaverit sen lavalta pudottivat. Siitäkin oli hyvä olla paikalla reklamoimassa, ja uusi liesi tuli viikkoa myöhemmin, eli viime tiistaina.
Särkynyt liesi on minulla edelleen. Selvisi, että Kiitolinja ei voi kuljettaa sirpaleiksi mennyttä liettä pois, sillä he tarvitsevat sitä varten erillisen rahtikirjan. Sellaista ei ollut myöskään sillä kaverilla, joka viikkoa myöhemmin toi uuden ehjän lieden tilalle. Kaupasta minulle sitten kerrottiin, että minun pitää säilyttää liettä vielä viikko vakuutustarkastusta varten, jonka jälkeen voin heittää sen pois. Että sellaista kierrätystä. Onneksi pihamaalla on rempan takia jo valmiiksi lava helloja yms. koneita ja roinaa varten.
Koska remontoijat olivat hakeneet keittiökalusteet viikkoa sovittua aiemmin, niin luulin, että remontti olisi tullessani paljon pidemmällä. Kylppärin kaapitkin oli toimitettu jo helmikuun puolivälissä.
Kaappien kiinnitystä hidasti se, että alkuperäiset remonttiin kuuluvat rättipatterit olivat liian leveät. Tiistaina se leveä rättipatteri oli kiinni seinässä, eikä vieressä olisi ollut tilaa peilille tai peilikaapille. Niinpä patteri jouduttiin vaihtamaan kuulemma 80 euroa kalliimpaan kapeampaan malliin, ja myös muutama jo porattu kaakeli piti vaihtaa. Onneksi olin ostanut ainakin neliön verran ylimääräisiä kaakeleita.
Tuoreempiakin kuvia on, mutta en nyt ehdi niitä lisätä. Täytyy mennä jatkamaan siivousta ja siirtämään tavaroita makuuhuoneesta takaisin oikeille paikoilleen. Oma sänky alkoi jo eilen vähitellen pilkottaa rojun alta.
Muistin mitä eilen unohtui. Pitää vielä pyytää palkkakonttorista palkkalaskelma vuoden ajalta, ja hoitaa muu tarvittava paperityö, että saan korvausta vuorotteluvapaan ajalta.
Maanantaina sain vahvistusrokotukset. Olkapäätä jomotti vielä keskiviikkonakin. Outoa. Muita oireita ei ollutkaan.
